Festivaaleja pienestä Suomesta löytyy joka makuun. On kansanmusiikkijuhlaa, rockfestivaalia, popfestivaalia, teknofestivaalia. On myös lapsille omia karnevaaleja, jolloin saamme heidät pienestä pitäen koulittua festivaalien mukaansa tempaavaan maailmaan. Perinteisesti festivaaleille mennään yöpymään teltassa. Nykyään mukaan on tullut mukavuuksia, kun mukaan roudataan aggregaattia ja jääkaappeja herkullisten kenttälounaiden tekoon. Tai vain oluen säilytykseen. Toki majoitumme myös mukavasti matkailuautoissa, hotelleissa ja vuokrahuoneistoissa. Valinnanvaraa löytyy joka makuun, ja valintansa voi tehdä musiikin ja majoitusmahdollisuuksien tai jommankumman perusteella.

Festivaalikauden ulkopuolella muistamme lähdön täyteen pakatun auton kanssa. Ahtaan jalkatilan, kun takaluukkuun ei enää mahdu tavaraa. Käteen pitää saada matkajuotavaa, ja kuskille tulee kiire päästä perille. Matkalla pysähdytään huoltoasemalle ja syödään viimeinen ateria ennen saapumista alueelle. Alueelle, jonka tapahtumia muistellaan jälkeenpäin palapelin kaltaisina osina. Päivät ja tapahtumat sekoittuvat toisiinsa, tavataan uusia ihmisiä ja iloitaan vanhoista tutuista, samoilla leiripaikoilla vuodesta toiseen majailevista festaroitsijoista. Sillä ei lopulta ole väliä sataako vai paistaako, sillä festareilla ryvettyy kuitenkin.

Suomen kesäfestivaalit tarjoavat valon huumaa

Talven taittuessa kevääksi palaa mieleen se huuma, minkä koimme viime kesän festivaalihumussa. Suosikkibändimme soittaessa lavalla, koko ruumiin heilahdellessa musiikin tahtiin ja joutuessaan melkein transsin kaltaiseen tilaan, tuttujen sävelten värisyttäessä mieltä ja ytimiä. Emme muista montako bändiä edes näimme festivaaleilla, johon olimme ostaneet kolmen päivän lipun. Viisi? Se oli jo saavutus. Edellisenä kesänä samassa paikassa saldo oli yksi. Ei siksi, että ei kiinnostanut, vaan koska leirielämä oli niin mahtavaa.

Pohjoisesta festivaalien luvatun maan tekee kellon ympäri jatkuva valkeus. Pimeys ei kesällä nielaise meitä kiduksiinsa, vaan tekee silmien ummistamisesta vaikeaa. Siinä sitten auttaa vain ruumiin levon tarve. Sopivassa kohtaa kallistumme vaakatasoon herätäksemme taas uuteen juhlantäyteiseen päivään. Tai heräämme muistamatta, milloin kallistuimme. Talven pimeyden jälkeen tunnemme ansainneemme juhlamme ulkona. Juhlimme kesää ja sen yötöntä yötä, näemme ystäviä ja festivaalituttuja ja sielumme tanssii musiikin ja valon tahtiin kitaroiden kallistellessa lavalla.

Kylmän maan kansa jaksaa juhlia

Saamme elinvoimaa kesäkaudesta. Saamme lisää elinvoimaa siitä, kun tanssimme bändin keikalla puiden siivilöidessä liiat auringonsäteet pois kalpealta iholtamme ja järvenselän heijastellessa kutsuvasti liejussa, hiekassa ja nurmella ryvettynyttä pientä festaroitsijaa. Piilossa sisällämme lymyävä ilakoitsija pääsee esiin, kun festareille lähdön päivä koittaa, eikä se painu takaisin piiloon ennen, kuin muistot juhlasta ovat haalistuneet. Eivätkä ne haalistu. Ne kantavat meitä läpi talven aina seuraavaa festivaalien täyteistä kesää kohti. Naurattavat junamatkalla ja ruuhkabussissa.

Festivaalikalenterin täyttö alkaa jo tammikuussa Folklandian Helsinki-Tallinna -risteilyllä, sitä seuraavat helmikuun Music Nova Helsinki ja maaliskuun Turun Jazz Festival. Huhtikuussa nautimme Hetan Musiikkipäivistä Enontekiössä ja toukokuu paketoidaan päätökseen Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaalin voimin. Sitten rysähtää. Kesä-, heinä ja elokuu ovat maamme festivaalikuukausia, jolloin festarikansa suuntaa mieleiseensä kohteeseen. Onko tämän vuoden juttu Ruisrock, Puistoblues, BRQ Vantaa Festival, Satasoitto vaiko Provinssi tai Flow? Auton nokka kääntyy sinne, missä parhaat festivaalit omasta ja seurueen mielestä ovat.

Suomi + talvifestarit = mahdoton yhtälö?

Talven festivaalit vietämme laskettelurinteessä ja sen kupeessa sijaitsevassa ravintolassa. Kun pimeys laskeutuu, otamme sukset pois jalasta ja nostamme ne mökin seinää vasten nojaamaan. Pistämme saunan päälle ja heitämme läppää siitä, mitä rinteessä tänään tapahtui. Talvi on osa meitä ja nautimme festivaaleistamme silloin monot jalassa tai ilman, pöydällä tanssien, tukka sikkuralla hiihtohissien lipuessa rinteen reunaa. Lumisella terassilla nautimme kuuman kaakaon, jonka höystämme minttuviinalla, emmekä sitä kokeiltuamme ole koommin parempaa talvenpakkasille sopivaa juomaa löytäneet.

Olemme ylpeitä auringonkulkumme moninaisuudesta ja keksimme festivaalin joka vuodenajalle. Kaikilla niillä on oman vuodenaikansa leimaama erityisyys. Laskettelurinteisiin ja niiden ympärille keskittyvää huumaa koetaan talvella, keväällä festarointi aloitetaan vapun aikaan, kesä on festariemme kulta-aikaa ja syksyn alkaessa juhlimme vähintäänkin veneiden rantaan vetämistä, vaikkemme venettä omistaisikaan. Aivan oma festarilukunsa ovat kuuluisat pienet risteilymme, joille ostamme lippumme yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Nämä seilaavat festivaalialueet yhdistävät ihmisiä ja niiden sisällä ei vuodenajoista piitata.

Ikä ei vauhtia hidasta

Suomea on helppo pitää festivaalien luvattuna maana, sillä tarjontaa on paljon. Festivaalikirjo on suunniteltu eri ikäisiä juhlijoita palvelemaan. Monet festivaalit, kuten Weekend Festival, ovat ikärajattomia, ja jopa 25 prosenttia kävijöistä on alaikäisiä. Musiikista pääsevät nauttimaan kaikki, ainoastaan anniskelualuille vaaditaan yli 18 vuoden ikä. Tosin, Raumanmeren juhannus on pyhittänyt koko festivaalialueen anniskeluun ja samalla estänyt alaikäisten pääsyn festivaaleille. Yläikärajaa ei ole, joten jos kunto sallii, voi harmaapäänäkin huojua yleisön keskellä oman lempiartistinsa musiikin kanssa samaan tahtiin.

Uupuneet mutta onnelliset

Viimeisenä päivänä festivaaleilla keräilemme kamppeitamme, hylkäämme rikki menneitä tavaroita, pallogrillejä, ruokaa, tyhjiä tölkkejä, vieraita leiriin jääneitä esineitä ja lopulta lintatun leirialueen taaksemme. Hiljaisina ja onnellisina suuntaamme kohti kotia, ehkä tietäen, että seuraavat juhlat kolkuttavat jo oven takana. Mutta välillä on levättävä. Urheimmankin festaroitsijan on kerättävä voimia seuraavaa ilon ja elämysten täyteistä muutaman päivän juhlaa varten. Olemme uupuneita ja onnellisia, kaikkemme antaneita ja suumme on jäänyt virneeseen, joka sillä on ollut jo kolme päivää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *